Olen ollut väsynyt, saamaton ja kiireinen, enkä ole jaksanut tänne kirjoittaa ja raportoida kilojani ja syömisiäni. Pari viikkoa sitten keksin muuttaa yläkerran huonejärjestystä, mikä tarkoitti mm kahden huoneen maalaamista, huonekalujen, kaappien, vaatehuoneen, taulujen ja kaiken tilpehöörin uudelleen järjestämistä, uusien verhojen ompelua eli yksinkertaisesti kaaosta. Vaakakin on ollut ajoittain kadoksissa, joten painoa en ole mitannut säännöllisesti. Uusi järjestys näyttää oivalta (miksei tätä keksitty heti), vaikkakin kaaos on edelleen melkoinen ja työtä riittää.

Sää ja pimeys saavat kyllä edelleen mielen matalaksi ja olon vetämättömäksi. En jaksaisi tehdä mitään. Väen väkisin olen kävellyt, töistä kotiin ja illalla kirjastoon. Vähän on helpottanut olotilaa. Onneksi täälläpäin ei ole lunta eikä liukasta. Kovasti olen haaveillut matkustamisesta, mulla matkustaminen on loistava lääke alakuloon ja syysmasennukseen.

Töissä on kamala kiire - asiaa on turha tässä voivotella, kun en asialle mitään osaa tehdä. Pitäisi lakata kiltteilemästä ja olla huono ihminen. Jos normaali työpäivä ei onnistuneeseen suoritukseen riitä, niin pitänee laskea rimaa ja jättää töitä tekemättä.

Kuukausi jouluun, jolloin on onneksi kaksi viikkoa vapaata, sisääntehtyjä tunteja!

Ai niin, tämä pääpointti meinasi unohtua (ehkä hyvä näin), ruokailu on edelleen varsin suunnittelematonta ja pientä mässäilyä (karkkia, pullaa) olen harrastanut, mutta suuriin houkutuksiin en ole langennut. Paino on jämähtänyt Thaimaan jälkeiseen +/- 88 kg, säännöllinen punnitus on jäänyt väliin vaaan katoamisen takia. Tilanne ei ole mahdoton, etenkin kun ottaa huomioon valtavan työkiireen, masentavan sään, musertavan pimeyden ja edellisistä johtuvan alakulon ja saamattomuuden.